Sinut on poljettu alas. Olet epäillyt itseäsi. Olet epäillyt omaa arvoasi, olet epäillyt omaa merkitystäsi. Sinut on saatu epäilemään sitä, kuka olet. Sinut on nujerrettu toisten tahtoon, sinut on tehty voimattomaksi.

Silti, siinä sinä olet. Pysähdytkö koskaan ajattelemaan, miten ylpeä olet itsestäsi? Kaiken sen jälkeen, mitä olet kokenut, siinä sinä olet. Annat kiitosta muille, mutta pysähdytkö koskaan kiittämään itseäsi? Sinä olet se, kuka on puskenut kaiken sen läpi, mitä olet kokenut. Sinä. Kukaan ei ole tehnyt sitä puolestasi. Lupaa minulle, ettet koskaan epäile pystyväsi johonkin, koska sinä pystyt.

”Rakkaus on sitä, että hyväksyy”. Tämä pätee myös itseesi. Et voi täysin rakastaa itseäsi, ennen kuin hyväksyt kaikki ne rikkinäisetkin osat itsestäsi. Kaikki ne keskeneräiset osat itsestäsi. Sinä olet rakkautesi arvoinen jo nyt, sinun ei tarvitse todistella itsellesi mitään. Jokainen piirre, jokainen osa sinusta ansaitsee tulla rakastetuksi. Kuka on tuonut sinun tähän pisteeseen? Kuka on kulkenut kaiken sen läpi, mitä olet kokenut? Sinä. Entä jos seuraavan kerran, kun katsot peiliin, et etsisikään puutteitasi, vaan näkisit ihmisen, josta olla ylpeä.

Sinulla, minulla ja jokaisella meillä on oikeus elää elämämme aitona itsenämme. Hyväksyä itsemme, rakastaa itseämme. Kun rakastat itseäsi, huomaat sen riittävän. Sinulla ei ole tarve saada suostuteltua ketään muuta rakastamaan sinua. Kaunein rakkaus mitä sinulla elämässäsi voi olla, on rakkaus itseäsi kohtaan. Se täyttää sinut ja saa sinut näkemään kauneuden keskeneräisyydessä.

Tästä hetkestä eteenpäin haluan sinun näkevän peilistä sen upean, ainutlaatuisen ja vahvan ihmisen, joka sinä olet. Älä kuitenkaan tee sitä minun takiani, vaan tee se itsesi takia. Ansaitset sen. Olet kulkenut pitkän matkan tähän pisteeseen, ja siinä sinä olet. Minä olen ylpeä sinusta.