Istuimme rannalla pidellen toisiamme käsistä. Laskeva aurinko peilasi järven pintaa, tanssien keltaisin ja oranssein sävyin. Järvi oli täysin tyyni, ainoastaan ohi lipuva joutsen rikkoi hennosti sen pintaa. Tämä oli meidän paikkamme. Oli ollut jo monia vuosia.

Käänsin katseeni sinuun. Kasvosi loistivat kultaisina, kuin laskeva aurinko olisi kohdistanut valonsa juuri sinuun. Olit niin kaunis.

”Mummi?”, kysyin hiljaa. Käänsit päätäsi kohti katsettani, hymyilit lämpimästi ja vastasit: ”Niin, kultaseni?”

”Mistä tiesit, että ukki oli elämäsi rakkaus?”, kysyin kiinnostuneena. Puristit kättäni hieman lujempaa, käänsit katseesi kohti kultaista aurinkoa ja hymyilit hellästi. Olit hetken täysin hiljaa, kunnes huokaisit syvään ja vastasit hitaasti:

”Rakkauteni ukkiasi kohtaan antoi minulle lahjan, jonka vuoksi katsoessani tuota auringonlaskua näen maailman kauneuden. Tai kun katson sinua, tuota tyyntä järveä tai tuota upeaa, kaunista joutsenta – näen maailman kauneuden. Rakkauteni ukkiasi kohtaan avasi silmäni maailman kauneudelle. Hänen rakkautensa sai minut myös näkemään peilistä jotain, mikä on minulle kauneinta maailmassa – itseni. Katsos, rakkaus ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista tai pelkkää naurua. Rakkaus on työtä, kunnioitusta ja vaivaa. Mutta jos elämässäsi on joku, jonka rakkaus saa sinut rakastamaan elämääsi entistä syvemmin, se rakkaus on kaiken vaivan arvoista.

Ukkisi antoi minulle kyvyn nähdä itseni niin kuin hän näki minut. Silloinkin, kun kasvoissani olevat rypyt alkoivat syventyä, hän sai minut aina tuntemaan, että olin kaunein nainen, jonka hän näki. Ehkä siinä vaiheessa se olikin totta – hänellä kun ei enää silloin ollut niin hyvä näkö”, naurahdit ja hiljennyit hetkeksi.

Laitoit silmäsi hennosti kiinni. Huomasin, kuinka auringon valo tarttui poskellesi laskeutuvaan kyyneleeseen. ”Ukkisi on jo taivaassa, mutta silti tunnen hänen läsnäolonsa. Tunnen hänen rakkautensa, koska hän sai minut rakastamaan itseäni tavalla, jolla en ikinä ennen ollut rakastanut itseäni. Meidän yhteiset muistomme pitävät rakkauteni yllä häntä kohtaan, kunnes tapaamme uudelleen. Tosi rakkaus ei ikinä luovuta, enkä minä tule luovuttamaan ukkisi suhteen. Tosi rakkaus ei koskaan katoa, se vain muuttaa muotoaan. Vaikka ukkisi on taivaassa, hän on mukanani jokaisessa auringonlaskussa, nähden sen kauneuden.”