Kun minulta viedään kaikki, viimeinenkin hengenvetoni, ajattelenko sinua?

Kun tiedän eläväni enää vain hetken, onko millään enää mitään väliä?

Jokainen elävä elää päivänsä, kuten heillä olisi niitä hukattavanaan. Jokainen elää päivänsä kuin elävä kuollut, joka vain lipuu kohti loppuaan. Milloin synnymme kuolleista, ennen kuin kuolemme? Milloin opimme elämään, ennen elämämme päättymistä?

Elämäsi on lahja, jota ei kaikille suoda. Lahja ei tarkoita sitä, että kaikki olisi aina hyvää tai kaunista. Elämä on lahja tarkoittaa sitä, että se on annettu sinulle pyyteettömästi.

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: Joko otat lahjan vastaan ja unohdat sen huomenna. Tai, otat lahjan vastaan, ja vaalit sitä kiitollisena. Teit kumman tahansa päätöksen, tulet silti elämään elämäsi, alusta loppuun saakka.

Asennoidutko elämääsi niin, että pienennät itseäsi ja elämääsi, laiminlyöt unelmasi, etkä elä kunnolla? Heitätkö sinulle annetun lahjan hukkaan vain sen takia, että sinua pelottaa? Mietit mitä muut ajattelevat sinusta? Luuletko epäonnistumisen tarkoittavan sitä, että olisit väärässä? Sinä et ole väärässä, jos epäonnistut. Epäonnistuminen on merkki siitä, että yrität. Jokaista meistä pelottaa. Annatko pelkosi määrittää itsesi ja elämäsi? Annatko jollekin tunteelle niin ison vallan, että riskeeraat sen takia koko elämäsi? ”Kun minulta viedään kaikki, viimeinenkin hengenvetoni, ajattelenko sinua?” Kun elämäsi on tullut päätökseen, keillä oikeasti on väliä? Muisteletko jokaista ihmistä, joka on nauranut sinulle? Muisteletko heitä, jotka ovat sanoneet ei? Muisteletko heitä, ketkä eivät uskoneet sinuun? Et. Jos he eivät ole sen vertaa tärkeitä, että muistelisit niitä tuona hetkenä, niin miksi annat heille niin paljon painoarvoa nyt? Kun loppujen lopuksi heillä, ketkä eivät tue sinua tai nauravat sinulle, ei oikeasti lopulta ollut väliä.

Vai asennoidutko siihen niin, että olet kiitollinen elämästäsi, jokaisesta päivästäsi ja jokaisesta mahdollisuudesta, joita sinulle on suotu ja joita sinulle tullaan suomaan? Kun olet kiitollinen jokaisesta päivästä, jokainen päivä tuo sinulle lisää aiheita olla kiitollinen. Kun keskityt kauneuteen ympärilläsi, tulet näkemään sitä yhä lisää ja lisää. Elätkö elämäsi itsellesi, haaveillen ja toteuttaen haaveitasi? ”Kun tiedän eläväni vain enää hetken, onko millään enää mitään väliä?” Se, millä on väliä, on eletty elämäsi. Hetket, muistot ja kokemukset. Tunteet, joita tunsit elämäsi aikana. Eikö olisikin upeaa, jos voisit todeta, että olit tarpeeksi rohkea elääksesi elämäsi sinun tavallasi?

Kuinka me voisimmekaan olla näkemättä maailman kauneuttaan. Kun maailman kauneus ei ole jotain nähtävää, vaan maailman kauneus on käsin kosketeltavaa. Kauneus ei ole pelkkää värejä ja kultaa. Kauneus on sisälläsi, se on elävän tuntemaa.