Aamulla herätessäni säikähdin, koska en heti muistanut mitä on tapahtunut. Säikähdin, koska en herännytkään omasta turvallisesta kodistani, vaan heräsinkin jostain tuntemattomasta huoneesta. Katsoin ympärilleni. Lattia oli täynnä muuttolaatikoita ja huone näytti siltä, kuin se olisi toiminut varastona viimeiset pari vuotta. Tavarat olivat sekaisin. Mieleni oli sekaisin. Mitä minä täällä teen?
No minäpä kerron mitä minä siellä teen. Minä asun siellä! Ensimmäinen yöni uudessa asunnossani *huoneessani* oli takana. Aamuisesta järkytyksestäni selviydyttyäni aloin järjestelemään tavaroitani. Pian huoneen sisustus oli muuttunut varastosta lämpöiseen ja kutsuvaan pesämajaan kynttilöiden ja taljojen koristelemana. Jaahas. Tämä on minun nykyinen kotini. Tämä huone, nämä huikeat 12 neliötä. Tiedättekö mikä ajatus mieleeni tuli ensimmäisenä? Kiitollisuus.
Sillä katsokaapas, olin halunnut tätä. En suoranaisesti toivonut, että ”toivottavasti pääsisin muuttamaan kimppakämppään kahden muun naisen kanssa, jossa minulla olisi oma huone ja jaettava kylpyhuone & keittiö”. Kerron mitä toivoin.
1. Aina ajaessani ohi kyseisestä kaupungin osasta, ajattelin aina mielessäni, että täällä minä haluaisin asua. Tämä osa kaupunkia on erinomainen ottaen huomioon kouluni, kuntosalini ja muut menoni. Alue on maineeltaan hyvä, lähellä kaikkea ja asuinalueena rauhallinen.
2. Aloitin vuoden alusta panostamaan omaan talouteen ihan urakalla. Kuin olisin kääntänyt uuden sivun elämässäni. Ensimmäistä kertaa laskelmiani tehdessäni järkytyin siitä, miten paljon rahaa minulla menee asumiseen. Vuokra + sähkö + vesi + kotivakuutus + autopaikka. Helposti 800€ / kk. Olin juuri muuttanut kyseiseen asuntooni ja siinä oli vuoden määräaikainen sopimus, joten jätin järkytykseni vellomaan ilmaan. Tajusin, että asialle tulisi tehdä jotain, mutta se ei ollut vielä silloin ajankohtainen. Sitäpaitsi olin silloin vielä 100% vakkarityössä, joten rahani kyllä riittivät kattamaan asumiseni. Mutta silloin tajusin sen, että halusin pienentää asumiskustannuksiani tulevaisuudessa ja laittaa siitä säästetyt rahat johonkin muuhun tarkoitukseen.
3. Toivoin löytäväni mahdollisimman halvan asumismuodon. Ensin kimppakämppä ei käynyt edes mielessäni. Olen niin omaa rauhaa rakastava tyyppi, että koin, etten voisi asua kimppakämpässä. Mikä muutti mieleni? Asioiden priorisointi + kokemus. Asioiden priorisoinnilla tarkoitan sitä, että laitoin vaa’alle oman tulevaisuuteni kehittämisen vs. yksin asumisen hyödyt. Sillä minä näen tämän ratkaisuni niin, että nyt asun väliaikaisesti kimppakämpässä säästäen puolet asumiskustannuksistani per kuukausi. Tämä säästö mahdollistaa minulle mm. sen, että pystyn laittamaan enemmän rahaa joka kuukausi sijoituksiini. Tämä taas mahdollistaa sen, että sijoitukseni kasvavat nopeammin ja tehokkaammin. Tiedättehän te mitä se mahdollistaa. Kyllä, vaurastumista! Uusia mahdollisuuksia. Käytän myös asumiskustannuksista säästämiäni rahojani mm. itseni kehittämiseen: valmennuksiin, kirjoihin tms.
Kokemuksella tarkoitan sitä, että armeijassa ollessani asuin vuoden tuvissa, joissa oli aina vähintään neljä muuta naista lisäkseni. Ennätys oli 13 naista samassa huoneessa. (Onneksi tässä asunnossa ei asu niin montaa naista, huh) Kimppakämpässä minun ei tarvitse edes olla samassa huoneessa muiden kanssa, vaan minulla on oma huone. Ulkomailla ollessani olen aina asunut jonkun kanssa, jonkun luona. Onko se ikinä ollut ongelma? Ei. Ei missään nimessä. Miksi sitten en voisi Suomessa ollessani asua väliaikaisesti samassa asunnossa kahden muun ihmisen kanssa?
Etsin ensin halpoja yksiöitä. Niiden suhteen olin kieltämättä melko nuuka ja kriteerini asunnon suhteen olivat melko spesifit. Ironista kyllä, asun nyt kimppakämpässä. Anyways, yksiöiden hinnat asuinkaupungissani pyörivät 500-800€ hujakoilla. Halvimmat yksiöt eivät täyttäneet kriteereitäni ja kriteerit täyttävät asunnot olivatkin sitten jo melkein samanhintaisia kuin edellinen asuntoni. Silloin päätin lähteä oikeasti etsimään kimppakämppää. Asuntoa, joka täyttäisi kriteerini (rakennusvuosi, kunto, sijainti, siisteys, naapurit, taloyhtiö, remontit tms.) ja joka olisi mahdollisimman halpa. Tiedättekö, ei mennyt kauaakaan, kun tämä kyseinen asuntoilmoitus hyppäsi silmilleni. Tässä se olisi. Talo, joka täytti kaikki kriteerini ja vieläpä enemmänkin JA oli älyttömän halpa. HÄH voiko tämä olla oikeasti totta!? Miten voikaan sattua näin hyvin?? Kaikki mitä toivoin asunnon suhteen, sen sain.
4. Kimppatoverit. Kimppatoverit, voiko heitä niin kutsua? Meitä asustelee tässä kolme naista. Heidät tavatessaan sain jo ensimmäisellä kerralla todella hyvät fiilikset molemmista. Nyt täällä asuessani fiilis on vain parantunut. Olemme kaikki naista hyvin rauhallisia ja viihdymme omissa oloissamme. Rehellisesti sanottuna, jos kilpikonna kävelisi eteisessämme, niin kuulisin sen huoneeseeni. Niin rauhallista ja hiljaista täällä on. Arvostan. Olemme kaikki siistejä, asunto on siisti ja se pidetään siistinä. Tavarat ovat omilla paikoillaan ja kaikki siivoavat jälkensä omatoimisesti. Kommunikaatio välillämme toimii ja asioista pystyy avoimesti keskustelemaan. Täydellistä.
Kaikki mitä toivoin, toteutui. Asunto erinomaisella sijainnilla, jossa on halpa vuokra. Aivan ihana vuokranantaja. Super miellyttävät kimppatoverit. Oma rauha. Kirjoittaessani tätä tekstiä uudessa asunnossani *huoneessani*, tunnen vieläkin samaa kiitollisuutta. Kiitollisuutta siitä, että päätin tehdä muutoksia ja sen myötä muutoksen mahdollisuudet tulivat eteeni. Olen niin täpinöissäni tästä mahdollisuudesta kääntää taas sivua elämässäni ja alkaa kehittämään itseäni NEXTILLÄ LEVELILLÄ.
Välillä on ajateltava laatikon ulkopuolelta. Välillä on otettava riskejä ja tehtävä päätöksiä, jotka vievät sinua eteenpäin haluamaasi suuntaan. Ken tietää, ehkä kahden kuukauden päästä toteankin, että hellllll no ei oo minun heiniä tämä tämmöinen kimppakämppyys. Mitä sitten vaikka niin kävisikin? Ainakin olisin kokeillut. En menetä tässä yhtään mitään. Parhaimmassa tapauksessa kuitenkin asun tässä siihen saakka, kuin olen suunnitellut ja olen sinä aikana toteuttanut niitä asioita, joita tämän myötä mahdollistan taloudellisesti. Pidän teidät ajantasalla ja kertoilen ajoittain fiiliksiäni tästä asumismuodosta.
Jätän tämän tähän: Jos mitään ei muuta, mikään ei muutu.