Kuinka monta kertaa päivässä pysähdyt miettimään, että sanoillasi ja teoillasi on merkitystä? Kuinka useasti huomioit, että juuri sanomallasi lauseella voi olla vaikutus toiseen ihmiseen? Jos olet yhtään kuin minä, niin et kovin usein.
Enkä nyt puhu pelkästään mistään negatiivisista asioista, vaan ylipäätään siitä, millaisen vaikutuksen luot muihin, pelkästään olemalla oma itsesi.
Heräsin jälleen kyseisen aiheen äärelle eilen. Kerron teille lyhyesti:
Olen ollut Maltalla kaksi kuukautta ja vaihtanut jo kerran asuntoa homeongelman takia. Tiedän, ei mikään homeallergikon nappivalinta tulla Maltalle. Eniveis. Nyt nykyisessä asunnossani olen alkanut oireilemaan jälleen. Kaikkea mahdollista on kokeiltu, ja nyt mm. olen nukkunut olohuoneen sohvalla muutamia öitä, koska siellä ilmanvaihto on selvästi parempi ja oireet lievemmät.
Yksi kämppiksistäni kysyi pari päivää sitten minulta, että eikö sohvalla nukkuminen ärsytä minua. Kerroin, että: ”olen kiitollinen siitä, että minulla ylipäätään on katto pääni päällä. Tämä on väliaikaista, eikä minua haittaa nukkua sohvalla.”
Kyseisellä kämppäkaverillani on meneillään korvatulehdus. Hän ei ole Euroopasta, joten terveydenhuoltoon pääseminen ei ollutkaan niin yksinkertaista. Hän kävi eilen näkemässä lääkäriä, jonka jälkeen hänet passitettiin kolmeen eri paikkaan, joista hän poistui tyhjin käsin takaisin kotiin. Hän meni ensin julkiseen sairaalaan, jossa hoito olisi maksanut yli 250€. Hän päätti lähteä yksityiselle. Ensimmäisessä paikassa lääkäri ei ollut enää paikalla, ja hänet ohjattiin toiseen paikkaan. Kuten arvata saattaa, sielläkään lääkäri ei ollut paikalla. Häntä kehotettiin soittamaan aamulla ja varaamaan aika.
Hän tuli kotiin noin kymmenen aikaan illalla. Oven avatessaan hän huokaisi syvään ja sanoi: ”Et ikinä arvaa, millainen päivä minulla on ollut”. Juttelimme hetken, ja hän kertoi, että joutuessaan kulkemaan paikasta toiseen ja palaamaan lopulta kotiin tyhjin käsin, hän alkoi itkeä. Häntä oli suututtanut ja turhauttanut, koska korva oli kipeä eikä apua ollut saatavilla.
Sitten hän sanoi jotain, mikä yllätti minut.
”Seisoessani siellä pimeässä, kyynelten valuessa pitkin poskiani, muistin sinut, Janna. Siinä hetkessä minulle tuli mieleeni se, miten sinä aina olet niin positiivinen. Kuten sanoit siitä sohvastakin, että olet kiitollinen, kun sinulla sentään on katto pääsi päällä. Silloin tajusin, ettei minulla ole mitään hätää. Minä olen elossa. Ja siitä hetkestä lähtien se oli ainut asia, jolla oli väliä. Olen elossa.”
Emme aina itse tiedosta sitä, mutta meillä on todella suuri vaikutus muihin. Hymyllä, sanoilla, teoilla, ajatuksilla… Kaikella on merkitys. Jopa niillä pienimmillä asioilla voi olla jollekin suuri vaikutus. Antamasi hymy kaupan kassalla työskentelevälle kohentaa hänen päiväänsä aivan varmasti enemmän kuin uskotkaan.
Upeinta, mitä olen elämässäni tehnyt, on se, että olen vaikuttanut positiivisesti muihin olemalla oma itseni. Se saa minut kihelmöimään onnesta. Totuus on kuitenkin myös se, että et voi olla kaikkea kaikille. On varmasti ihmisiä, jotka eivät voi sietää ajattelumaailmaani, ja se on täysin ok. Toisella puolella ovat ne, jotka inspiroituvat siitä.
Meitä ei ole luotu muuntautumaan muiden toiveiden mukaisiksi. Meidät on luotu loistamaan aidosti omana itsenämme ja vetämään puoleemme ne ihmiset, jotka kuuluvat elämäämme.
Jos mietit itseäsi: millaisen vaikutuksen sinä luot muihin? En tarkoita niitä hetkiä, jolloin tietoisesti yrität vaikuttaa. Tarkoitan sitä, mitä sinä annat muille silloin, kun olet aidosti oma itsesi? Millaisia ihmisiä sinä vedät puoleesi?
Ja tästä päästään seuraavaan kysymykseen: millaisen vaikutuksen sinä haluaisit muiden ympärilläsi olevien ihmisten tekevän sinuun?
Koska lopulta et saa sitä, mitä toivot. Saat sitä, mitä toistuvasti annat.