Huomaatko aamulla heti ensimmäisenä herätessäsi ja peiliin katsoessasi tummahkot silmäpussisi? Tai yön aikana kukkaan puhjenneen näppylän? Tai likaiset hiuksesi, koska et jaksanut illalla pestä niitä?

Been there done that! Eikä tuossa ole mitään väärää. Itseasiassa viimeksi eilen kauhistelin aamulla herätessäni silmäpussejani. Tiedättekö kuitenkin mikä tässä kerrassa oli erilaista kuin esimerkiksi pari vuotta takaisessa? Tällä kertaa kauhistelun yhteydessä nauroin itselleni. Kirjaimellisesti nauroin itselleni. ”Mitä ihmettä sinä noista silmäpusseista mieltäsi pahoitat, siinä ne olla töllöttää”, totesin itselleni. Otin hiusponnarin käteeni, sidoin hiukseni tiukalle nutturalle ja iskin itselleni silmää peilin kautta. ”Tänään on upea päivä. Sinä olet upea. Let’s go”, kerroin peilikuvalleni ja hymyilin.

Emme aina pysty päättämään, mikä on meidän ensimmäinen reaktiomme joihinkin asioihin, mutta pystymme päättämään, miten annamme tilanteen jatkua. Eilen herättyäni huomasin jo parin metrin päästä silmäpussini, kuin ne olisivat olleet päätähtenä elokuvassa. Ensimmäinen reaktioni oli kulmakarvojeni kohentaminen ja huokaus. ”Mistäs nämä kaverit ovat tulleet”. Jos olisin jäänyt tähän mielentilaan, olisin todennäköisesti jatkanut negatiivisuudessani yllömistä. Olisin todennäköisesti huomannut seuraavan negatiivisen asian, ”mulla on lyhyet ripsetkin”, ”nenässäkin on liikaa karvoja”, ”kulmakarvatkin ovat kuluttaneet värinsä’’.. Hyh, miettikää miten tuommoinen negatiivisuudessa rypeminen olisi vaikuttanut päiväni alkuun, päiväni jatkumisesta puhumattakaan.

Olen kuitenkin oivaltanut sen, että vaikka emme välttämättä pysty aina päättämään miten reagoimme joihinkin tilanteisiin, voimme päättää miten jatkamme tilannetta siitä eteenpäin. Eilen päätin, että ”na aa, not today my friends.” ”Minulla on liian paljon upeita asioita itsessäni, että antaisin silmäpussieni häiritä päivääni”. Ja tiedättekö mitä, ne eivät häirinneet päivääni! Koska tiedättekö mitä, niillä ei ollut MITÄÄN väliä päivässäni! Sillä hetkellä en pystynyt vaikuttamaan silmäpussieni olemassaoloon. (Jospas ensiyönä nukkuisin hieman paremmin, jotta ennaltaehkäisisin niiden tuloa) Jos en pysty vaikuttamaan siihen asiaan sillä hetkellä, annanko sen oikeasti stressata minua ja vaikuttaa mielialaani? Jos en pysty vaikuttamaan asiaan millään tavalla, AUTTAAKO minun murehtimiseni ollenkaan? No eipä se taida auttaa. Huokauksistani huolimatta eivät silmäpussini pelästyneet ja lähteneet karkuun, vaan siihen ne jäivät, koristeeksi kasvoilleni.

Pointti on se, että se miten sinä suhtaudut asioihin, määrittelee sen kuka sinä olet. Jos annat jonkin, esimerkiksi piirteen itsessäsi vaivata sinua, annat sen vaikuttaa mielialaasi ja hyvinvointiisi. Muuten, on myös fakta, että asiat joihin sinä itsessäsi keskistyt, niihin keskittyvät myös muutkin. Jos näät itsesi epäonnistuneena, rumana, lihavana, laihana, lapsellisena, lyhyenä, pitkänä, sellaisena sinä elät elämääsi. Sellaiselle kuvalle itsestäsi annat valtaa. Sellaisen kuvan perusteella teet päätöksiä elämässäsi. ”En voi mennä uimahalliin, koska olen liian lihava”. ”En halua mennä sukukokoukseen, koska en koe saavuttaneeni mitään elämässäni”. ”En voi mennä tänään treffeille, koska minulla on järkyttävät silmäpussit”. WHAT !? EI. TEE SE. Meillä on YKSI ainoa upea elämä elettävänä ja annat jonkun asian estää sinua elämästä sitä täysillä, juuri kuten haluat sen elää? Miksi?

Ainut ihminen, kuka ajattelee, että olet liian lihava uimahalliin olet SINÄ itse. Muut ihmiset uimahallissa eivät tule arvostelemaan sinua. Suurinta osaa ihmisistä ei edes kiinnosta, kukaan heistä ei tule muistelemaan sinua viikon päästä. Tai edes seuraavana päivänä. Ja ne mielensäpahoittajat, jotka arvostelevat, no… Heillä taitaa olla omassa elämässään ongelmia ja tuovat pahaa oloaan ilmi arvostelemalla muita. Heitä löytyy aina. Mutta tiedätkö mitä, onneksesi heillä ei ole väliä. Heidän arvosteluillaan ei ole väliä. Ehkä heitä vain v*tuttaa nähdä rohkea ihminen rokkaamassa omaa elämäänsä, koska eivät ole itse yhtä rohkeita.

Et ole saavuttanut mitään? Olet pysynyt hengissä tähän asti, se on mielestäni jo aika hyvä saavutus. Sitä paitsi kenenkään muun mielipiteellä ei ole väliä, paitsi sinun. Jos olet tyytyväinen elämääsi näin, miksi jonkun serkun mielipiteen sinun elämästäsi pitäisi hetkauttaa sinua? Kävelevätkö he sinun kengissäsi? No eipä taida kävellä. Leuka ylös ja rinta pystyyn kultaseni. Ole ylpeä itsestäsi. Sinun mielipiteelläsi on merkitys.

Tiedän, treffi esimerkki oli jo naurettava itsessään. Sinä olet upea. Sinä olet upea oli sinulla silmäpusseja tai ei. Sinä olet upea ulkoa ja sinä olet upea sisältä. Jos joku treffikumppanisi joskus sanoisi sinulle, että ”Jooh no tota.. Olit loistavaa seuraa ja todella kaunis, mutta meidän ei ehkä kannattaisi nähdä uudestaan.. Katsos, kun nuo sinun silmäpussisi…”. Siinä vaiheessa voisit nostaa hymyn huulillesi ja kiittää universumia, että universumi auttoi sinua väistämään tämän luodin. Siinä vaiheessa voisit ottaa silmäpussisi mukaasi ja kiitollisena kävellä pois. Katsos, on ihmisiä, jotka kuuluvat elämääsi ja on ihmisiä, jotka eivät kuulu elämääsi. Ihmiset, jotka kuuluvat elämääsi, heitä ei kiinnosta silmäpussisi. He näkevät sinua sellaisena upeana ihmisenä, kuin sinä olet.

Me kehitymme koko ajan, meillä on mahdollisuus luoda itsestämme juuri sellainen, jollainen haluamme olla. Älä kuitenkaan rakasta itseäsi ”vasta sitten kun..”. Rakasta itseäsi nyt. Kaikkine piirteinesi. Ne asiat, jotka haluat saavuttaa, tulet saavuttamaan ne. Sen matkan aikana kuitenkin pystyt ottamaan niin paljon enemmän irti elämästäsi, kun hyväksyt itsesi juuri sellaisena kuin olet nyt. Kasvatat itsevarmuuttasi, näytät keskisormea maailmalle ja rakastut elämääsi. Tällä maapallolla on vain yksi tuollainen upea ilmestys jollainen sinä olet. Anna sen olla supervoimasi.