Mieti hetken nuoruusvuosiasi. Millaisessa porukassa pyörit silloin? Millaista elämää vietit silloin?
Annan hetken myös omille pohdiskeluilleni. Mietin hetken nuoruusvuosiani ja sen aikaista porukkaa. Ensimmäisenä tulee mieleen sana ”vau”. Olen kokenut vaikka ja mitä. Nuoruusvuosistani on jäänyt mieleen joka viikonloppu tapahtuva traditio; mäyräkoira olutta ja pari toppaa röökiä. Yleensä tällä teemalla mentiin koko viikonloppu, eli kännättiin kaksi päivää.
Ystäväpiirini koostui samanhenkisistä ihmisistä. Ihmisistä, jotka hekin halusivat juoda viikonloppuisin olutta ja kokea maanantaisin vaikeutta aloittaa uutta viikkoa hirveiden olojen myötä. Osa ystäväpiiristäni lähti uusille poluille, joissa kohtasi huumeet. Tälle polulle minä en onneksi ole ikinä lähtenyt.
Jos laitoin ystävälleni viestin, että mitä tehdään, ei vastaus ikinä ollut esim. ”opiskellaan”, ”kehitetään itseämme”, ”luetaan kirjoja” tms… Vastaus oli pikemminkin ”lähetään ajelulle”, ”tuu röökille”, ”tuu pelaa pleikkaa” tms. Enkä tuolloin itsekään koskaan ehdottanut ystävilleni, että tulkaahan luokseni lukemaan kirjoja. A) Kuka olisi tullut? B) En itsekään lukenut kirjoja.
Nykyään ystäväpiirini on kutistunut jo lähes olemattomaksi. Menneisyydestäni on vielä ihania ihmisiä elämässäni, mutta pari enää niin lähellä. Elämääni on tullut uusiakin ihmisiä, jotkut pysyneet ja jotkut eivät. Miksi näin on käynyt?
Suurin käännekohta oli se, kun pakkasin reppuni ja muutin 400km päähän uuteen kaupunkiin. Yksin. Se oli yksi vaikuttavimmista käännekohdista elämässäni, jonka myötä olen löytänyt itseni.
Kuka minä olen? Olen menestyksenhaluinen, kunnianhimoinen, positiivinen, kiitollinen, tavoitteellinen, optimistinen ja he#vetin määrätietoinen. Olen hyvin tietoinen lähiympäristöstäni ja sen vaikutuksista minuun ja minun ajattelumalliini. En halua ympärilleni ihmisiä, jotka tuovat elämääni negatiivisuutta tai ylimääräistä stressiä. Eikö meillä jokaisella ole jo tarpeeksi omia asioita mietittävänä? Miksi haluaisimme tuoda sitä lisää elämäämme huonojen ihmissuhteiden myötä? Se on meidän valintamme. Se on sinun valintasi, keiden kanssa vietät kallisarvoista aikaasi. On sinun valintasi, keiden ihmisten mielipiteiden ja näkökulmien annat vaikuttaa omaan ajattelumalliisi.
Vietin taannoin yhden viikonlopun pienellä paikkakunnalla uudessa seurassa, josta tunsin vain yhden henkilön. Kaikki olivat hyvin ystävällisiä ja mukavia ihmisiä. Se viikonloppu kuitenkin muistutti minua siitä, kuinka tärkeää on eliminoida elämästäsi sinulle negatiivisuutta tuovat ihmiset. Sellaiset ihmiset, jotka lyttäävät sinua alas eivätkä usko sinuun. Tuona viikonloppuna toin esille heille, kuinka haluan menestyä ja tehdä elämälläni jotain suurenmoista. Heidän kasvoiltaan ja sanojensa takaa paistoi se, että he eivät usko minun saavuttavan haluamiani asioita. Syitä tähän voi olla monta, enkä voi heidän ajatuksiaan lukea. Mutta mieleeni tupsahti ajatus, että voisiko tilanteessa olla mukana mm. kateutta?
Kerron miksi ajattelin näin.
Henkilöt, joiden kanssa puhuin viikonlopun aikana, olivat kaikki noin 30-40- vuotiaita naisia. Eräs nainen kertoi minulle työskentelevänsä sairaanhoitajana. Hän kertoi työskentelevänsä paikassa, jossa oli ”ihan okei” työskennellä. Hän koko työnsä vain palkan saamiseksi, asiaksi, jota hänen on pakko tehdä. Myöhemmin tuona iltana sain selville, että tämän kyseisen naisen unelma oli olla tanssija. Nyt hän koki sen olevan jo liian myöhäistä, hän oli heittänyt unelmansa roskiin.
Tämä kyseinen nainen sai minulle fiiliksen, ettäminun ei kannattaisi miettiä menestymistä ja suuria unelmiani, vaan pysyä opiskelijana ja valmistua sairaanhoitajaksi. (Eli tekisin saman kuin hän, heittäisin unelmani roskiin? En edes yrittäisi?) Samaa mieltä oli toinenkin nainen kyseisestä porukasta, joka myöskin teki työtään vain, koska työtä oli pakko tehdä saadakseen palkkaa. Tuon viikonlopun aikana minulla ei tehnyt mieli puhua siitä, että miten minä aion kääntää jokaisen kiven, jotta löydän tieni vaurastumiseen. Miksi olisin puhunut? Olisin saanut vastaukseksi vain tyhjiä katseita ja hiljaisuutta. Epäluuloa ja naurunalaisuutta. Vasta seuraavana päivänä juhlapaikalla, kyseisten naisten ollessaan jo poistuneet paikalta, pääsin omaan energiaani ja puhua pälpätin menestyksestä. Puhuin menestyksestä kahden paikalla olevan naisen kanssa. Nämä kaksi naista puhuivat menestymisestä samalla intohimolla kuin minäkin ja keskustelussa oli älyttömän hyvä fiilis. Ilmapiiri oli kannustava ja tukeva. Ajattelin silloin, että tälläiset ihmiset lämmittävät sydäntäni ja saavat inspiraationi kasvamaan.
Kuvittele tämä. Puhut jollekin tutullesi siitä, että miten haluat toteuttaa projektin, josta olet oikein innoissasi. Se voi olla ihan mitä vaam. Mieti se tilanne, kun olet hymyssä suin kertomassa siitä. Olet täynnä paloa, täynnä motivaatiota, täynnä iloisuutta, koska sinä uskot sen mahdollisuuksiin. Kerrot asiasta intohimoisesti ja palavasti. Vain kohdataksesi tuttusi kohonneen kulmakarvan ja kysyvän katseen. Vain kohdataksesi tuttusi naurahduksen ja lauseen ”ootkohan sinä nyt miettinyt tätä loppuun saakka”. ”En nää tossa potentiaalia”. ”Onko tämä taas joku sinun hetken mielijohde”.
Miltä tämä saa sinut tuntemaan? Ei ainakaan välttämättä siltä, että haluaisit jatkaa keskustelua tästä aiheesta tuttusi kanssa. Ehket enää koskaan kerro kyseiselle tutullesi uusia ideoitasi.
Tämä on yksi asia mitä tarkoitan, kun sanon, että seura tekee kaltaisekseen. Vietä vuosi viiden ihmisen parissa, jotka eivät halua menestystä, jotka ovat katkeria, kateellisia, epäuskoisia, tyytyväisiä keskivertoon, lannistavia yms… Sinä et tule kukkimaan tuon vuoden aikana. Tuon vuoden aikana sinä tulet hävittämään omaa loistettasi. Ideasi alkavat vähentyä. Alat nähdä enemmän esteitä, kuin mahdollisuuksia.
Vietä vuosi viiden ihmisen parissa, jotka haluavat menestyä ja haluavat nähdä muidenkin menestyvän. Jotka ovat onnellisia puolestasi, tukevat, kannustavat, antavat sinulle potkua yrittämiseen, uskovat sinuun, haluavat itsekin samoja asioita kuin sinä (esim. vaurastua, menestyä…), tekevät kovasti töitä itsensä ja oman tulevaisuutensa eteen yms… Sinä tulet kehittymään tuon vuoden aikana älyttömästi. Muiden asenne inspiroi sinua. Sinusta tulee samanlainen kuin heistä, täynnä intohimoa, tavoitteita ja ideoita. Mistä ne ideat syntyvät? Tiedosta, että kaikki on mahdollista. Koska lähipiirisi tukee ja kannustaa sinua asioissa, joita päätät tehdä. Sinulla on pienempi kynnys lähteä tekemään uusia asioita.
Yhteenveto: Katso lähipiiriäsi. Sinä olet yksi heistä. Oletko tyytyväinen? Jos olet, niin mahtavaa. Jos et, niin nyt on aika nostaa itseäsi jalustalle. Nyt on aika alkaa arvostaa sinua ja sinun aikaasi. Sinun elämääsi. Nyt on aika karsia ne negatiiviset ihmiset ympäriltäsi, ennen kuin he vievät sinutkin sinne negatiivisuuteen yhtään syvemmälle. Sinä ansaitset parempaa. Sinä olet sinun elämäsi arvokkain asia. Kohtele itseäsi niin kuin rakastat itseäsi. Ansaitset sen.