Minulta kysyttiin taannoin: ”Janna, miten voit olla noin levollinen koko ajan?”
Koska mikään tunne ei voi hallita minua. Minä olen se, joka päättää, miten annan sen vaikuttaa minuun.
Aina en kuitenkaan ole ollut päättäjän roolissa. Vuosia takaperin en ymmärtänyt, että minä pidin ohjia käsissäni. Silloin murehdin paljon enemmän, stressasin paljon enemmän ja annoin ulkopuolisten asioiden vaikuttaa minuun enemmän. Erosin suhteestani ja tunsin itseni luuseriksi. Pelkäsin, että jään yksin. Ajattelin, etten ole riittävä.
Annoin muiden mielipiteiden ulkonäöstäni vaikuttaa siihen, miten näin itseni. Kun muut nauroivat minulle, alennuin heidän tasolleen. Menin peilin eteen ja alensin itseäni. Haukuin itseäni. Syötin lisää epävarmuutta itseeni.
Vuosia sitten elin elämääni naamion takaa. Yritin miellyttää jokaista, mutta päädyin vain elämään elämää, jossa peittelin itseäni. Vaatii rohkeutta näyttää maailmalle, kuka aidosti olet. Vaatii rohkeutta seisoa sen takana, kuka olet ja mitä haluat elämältäsi.
Ihmiset tulevat kommentoimaan, nauramaan ja vähättelemään. Mitä sitten? Haluatko elää elämäsi esittäen jotain muuta kuin oikeasti olet vain sen vuoksi, mitä muut ihmiset ajattelevat? Ne ihmiset, joilla ei oikeasti ole edes väliä elämässäsi?
Tiedätkö mikä on hauskinta? Ne ihmiset, jotka pilkkaavat sinua, ovat usein epävarmoja itsestään. He todennäköisesti katsovat itseään peilistä ja vähättelevät itseään. Koska miten kukaan, jolla on hyvä olla itsensä kanssa ja joka rakastaa itseään ja elämäänsä, haluaisi tuhlata energiaansa ja aikaansa muiden vähättelemiseen?
Miten pystyn olemaan niin levollinen koko ajan?
- Sinä et voi päättää kaikista tapahtumista elämässäsi. Mutta voit päättää, miten niihin suhtaudut.
Olen oppinut ymmärtämään sen, että en voi vaikuttaa kaikkeen elämässäni. Ainoa asia, johon voin vaikuttaa, on se, miten niihin reagoin. Jos puhelimeni tippuu asfaltille ja särkee näyttöni, annanko sen oikeasti pilata koko päiväni? Tottahan toki se ärsyttää, mutta kannattaako sitä tunnetta pitää yllä koko päivän? Tuhlaat elämästäsi kallisarvoista aikaa pitämällä yllä tunnetta, joka ei muuta tapahtunutta miksikään.
Älä käsitä väärin, on ok tuntea ja raivostua ja välillä hakata päätään seinään. En minäkään portaita alas tippuessani ajattele, että ”vau tulinpas nopeasti alas”. Todennäköisesti heitän kirosanan ilmoille ja kosketan kipeää lantiotani. Mutta sen ei tarvitse viedä minulta sen enempää. Pystynkö murehtimisella menemään ajassa taaksepäin ja olemaan kaatumatta portaissa? En. Mitä asian murehtiminen sitten auttaa? Ei mitään. Käsittele v#tutus ja anna sen mennä ohi. - Meillä kaikilla on omat haasteemme.
Se somejulkkis, jonka täydellistä elämää seuraat somessa? Na-aa, ikävä tuottaa pettymys, mutta hänen elämänsä ei todennäköisesti ole lähelläkään täydellistä. Se yksi tyyppi, joka aina nauraa unelmillesi? Hän todennäköisesti on kateellinen sinulle, koska ei uskalla itse unelmoida niin kuin sinä. Kuten yllä mainitsin, elin vuosia naamio kasvoillani. Tiedän, mitä on elää epävarmuudessa. Tiedän, mitä on elää elämää, jota peittelee. Tiedän, mitä on vähätellä itseään ja unelmiaan toisten seurassa ihan vain, ettei sinulle naurettaisi.
Olen siunattu sillä, että olen päässyt tutustumaan moneen ihmiseen elämäni aikana. Olen nähnyt julkisuudessa olevien henkilöiden oikean elämän. Oikean kivun, oikean epävarmuuden, oikeat kyyneleet. Olen nähnyt sen, mitä someen ei koskaan tuoda esille. Sen kautta olen oppinut, että meillä kaikilla on naamio. Jotkut elävät koko elämänsä se päällään, jotkut laittavat sen ajoittain takaisin kasvoilleen ja jotkut eivät suostu sitä enää pukemaan ylleen tajuttuaan, että he eivät pysty elämään täyttä elämää, jos he esittävät olevansa joku muu kuin he oikeasti ovat.
Olen elänyt nuoruuteni kiusattuna ja kiusaajana. Olen ollut niin epävarma itsestäni, että olen purkanut sitä muihin alentamalla muita. Olen inhonnut itseäni ja toisia kiusaamalla hakenut jotain tunnetta, joka parantaisi itseinhoni. Totuus on, että toisten kiusaaminen tai toiselle ilkeä oleminen ei koskaan tee sinusta parempaa ihmistä. - Rakastan itseäni ja rakastan olla yksin
Ensimmäisestä suhteestani erotessani tunsin vajoavani pohjaan. Muistan silloin pohtineeni, että miten pystyn koskaan jatkamaan elämääni ilman häntä. Muistan katsoneeni itseäni peiliin ja nähneeni riittämättömyyttä. En osannut olla yksin. Ajattelin, että yksin jääminen on kauheaa ja pelottavaa.
Nykyään rakastan olla yksin. Oh boy, jos elän elämäni loppuun saakka naimattomana ja yksinäni, bring it on. Itsekuvani ei perustu toisiin. En rakenna itseäni tai elämääni jonkun toisen vuoksi. Tällä tarkoitan sitä, että jokapäiväinen itseni kehittäminen ei perustu siihen, että tekisin sitä jonkun toisen vuoksi. Teen sen itseni vuoksi. Sitä myötä ne ihmiset, jotka kuuluvat elämääni, löytävät kyllä tiensä.
Rakastamalla ja kunnioittamalla itseäni tiedän myös omat arvoni ja elän niiden mukaisesti. Jos tunnen oloni koskaan epäkunnioitetuksi, poistan itseni siitä tilanteesta. Kun kunnioitat ja arvostat itseäsi, et anna ihmisten pomppia silmillesi. Enkä sano tätä mitenkään ylimielisesti tai niin, ettei sinun koskaan tarvitsisi kuunnella ketään muuta. Olen käynyt armeijan. Kun minun täytyy kuunnella, minä kuuntelen. Tarkoitan sitä, että älä anna toisten vaikuttaa siihen, miten näet ja koet itsesi.
Se huono parisuhde jätti sinut epäröimään riittävyyden tunnettasi? Kultaseni, entinen kumppanisi on ollut myös vain ihminen. Ihminen, jolla on oma näkemyksensä maailmasta. Ihminen, jolla on omat haasteensa, omat epävarmuutensa, ja hän on purkanut niitä sinuun. Älä anna toisen ihmisen tuottaa sinulle tunnetta, ettet olisi riittävä. Ainoa ihminen, jolle sinun tulee olla riittävä, olet sinä itse. - Olen matkustanut paljon yksin
Tämä ei tarkoita, että sinun täytyy nyt ottaa neljä soolomatkaa tälle vuodelle, jotta voit oppia elämään levollisesti. Tämä sama asia pätee siihenkin, että kokoat itse IKEA:n lipaston. Tai varaat itsellesi illallisen ravintolasta ja menet yksinäsi syömään.
Olen tehnyt paljon yksin. Se on tuonut minulle huomattavasti enemmän itsevarmuutta ja kehittänyt tavoilla, jotka ovat muokanneet minusta minut. Se, että pystyy tekemään yksin, on vahvuutta. Kuinka moni ihminen ei uskalla mennä vaikka ravintolaan syömään yksinään, koska miettii, mitä muut ajattelevat? On totta, että jotkut eivät vain halua tehdä sitä, ja se on täysin ookoo. Mutta ole itsellesi rehellinen ja pohdi, johtuuko se haluamisesta vai pelosta? Suosittelen aina jokaista kokeilemaan tehdä yksinään jotain, mitä on tehnyt aina vain jonkun muun seurassa. Oli se sitten treffit itselleen, matkustaminen, uuden harrastuksen aloittaminen… Mitä vain. Tee se. Mene yksin.
Reissuillani ei kaikki ole aina mennyt nappiin. Ei tietenkään, elämäähän se vain on. Mutta se ei ole ikinä pilannut reissujani. En ole ikinä antanut sen pilata reissujani. Sitä paitsi, kaikesta aina selviää. Niin kauan kuin hengität, selviät kyllä kaikesta.
Ylämäet tekevät myös hyvää. Ne haastavat sinua, rakentavat sinusta vahvemman ja kehittävät sinua. En usko epäonnistumisiin, uskon oppimiskokemuksiin.
Elän elämääni levollisena, koska uskon. Uskon, että kaikki tulee aina järjestymään, tavalla tai toisella. Uskon Jumalaan. Uskon korkeampaan tahoon. Oli se mitä tahansa mihin sinä uskot, usko tuo levollisuutta ja rauhaa. Jos et halua uskoa mihinkään muuhun, niin usko itseesi.
Usko, että sinä pystyt selviämään.
Usko, että olet kykenevä.
Usko, että olet rakastettu ja arvostettu.
Usko, että voit toteuttaa unelmasi.
Usko, että olet riittävä juuri tuollaisena, kuin olet.
Uskalla ottaa naamio kasvoiltasi ja elää vapaana.
Tukalin vankila, jossa ikinä olen ollut, on ollut oma mieleni. Se on paikka, jossa sinulle syötetään epävarmuutta, itseinhoa, rajallisuutta, pelkoa, häpeää…
Itsesi toimesta.
Ja kuka pitelee avainta?
Sinä itse.
Eikö olekin hassua, että sinä itse voit olla joko vanginvartija tai se, joka sinut päästää sieltä ulos? Kukaan ihminen ulkopuoleltasi ei pysty vangitsemaan tai vapauttamaan mieltäsi, he eivät pääse sinne. He pystyvät vain vaikuttamaan mieleesi, mutta sinä olet lopulta ainut, joka pystyy hylkäämään tai hyväksymään mieleesi ulkopuolelta tulevat ajatukset.
Joten, miten on?
Aiotko elää elämäsi pitäen mieltäsi vangittuna, vai aiotko suoda itsellesi vapauden?
Mitä ikinä päätätkin tehdä, niin muista, että sinä olet jo riittävä. Sinun ei tarvitse muuttaa itseäsi, jotta voisit hyväksyä itsesi. Voit hyväksyä itsesi jo nyt samalla, kun kehität itseäsi haluamaasi suuntaan.
Sinä olet jo kaiken rakkauden arvoinen ja kaikkien unelmiesi arvoinen. Kaiken sen hyvän arvoinen.
Toivon, että huomaat sen myös itse.