Kerroin eilen työkaverilleni yhden koskettavimmista muistoistani:

Oli vuosi 2016. Olin Sloveniassa työssäoppimassa paikallisessa hoitolaitoksessa. Astuin sisään isoon huoneeseen, jossa oli vain yksi sänky huoneen perällä. Sängyllä makasi nainen, mutta hän ei huomioinut tuloamme.

Kävelin peremmälle sängyn ja ikkunan väliin. Naisen silmät olivat kiinni. Siirryin hieman lähemmäksi, jolloin nainen avasi silmänsä. Hänen katseensa osui suoraan omaani. Hetken aikaa aika pysähtyi, ja me vain katsoimme toisiamme. Näin naisen silmissä jotain… häpeää? Surua? Hän sulki hennosti silmänsä, avasi ne uudestaan ja suuntasi katseensa ikkunaan. Ikkunasta näkyi kirkkaan sininen, pilvetön taivas.

Kyseessä oli nainen, joka oli tapaamishetkellämme hieman päälle 40-vuotias. Seitsemän vuotta sitten nainen oli joutunut autokolariin ja menettänyt kykynsä liikkua, syödä ja puhua. Seitsemän vuotta hän oli maannut siinä sängyssä, kykenemättä liikuttamaan edes päätään. Ruokailu tapahtui letkujen kautta, eikä hän enää koskaan päässyt valitsemaan, mitä haluaisi syödä aamiaiseksi.

Häneltä puuttui vasen puoli kallostaan, mutta hän oli silti yhä niin kaunis. Tiesin hänellä olevan lapsia ja katsoessani häntä pohdin, olivatkohan lapset perineet hänen kauniit piirteensä. Lapset, joita hän näki yhä harvemmin ja harvemmin. Hoitaja kertoi, että onnettomuuden jälkeen hänen perheensä oli vieraillut useasti, mutta vuosien kuluessa vierailuista oli tullut enemmänkin juhlatilaisuus kuin perinteinen viikonpäivä.

Tältä naiselta oli riistetty iso osa hänen vapaudestaan. Hän oli vankina omassa kehossaan, kykenemätön pääsemään sieltä pois. Kukaan ei tiennyt, miten paljon nainen oli tietoinen. Hänen ainoa merkki elämästä olivat hänen silmänsä, jotka hakeutuivat katsomaan ulos ikkunasta. Pystyikö hän muistamaan miltä auringon lämpö tuntui iholla? Pystyikö hän kuvittelemaan itsensä kävelemään paljasjaloin nurmikolla?

Jos hänellä oli vielä kyky muistaa, tekikö se hänen olostaan paremman vai huonomman? Satuttaako enemmän muistaa miltä oman lapsen rakastava halaus tuntuu, kuin olla muistamatta? Muuttuvatko muistot ajan myötä?

Katuiko hän sitä, ettei tehnyt niitä asioita, joita olisi halunnut tehdä? Ajatteliko hän, että ”sitten kun”?

*Sitten kun* ei ole kenellekään taattu.
*Sitten kun* on kuin vedonlyönti: saatat voittaa ja saada mahdollisuuden tehdä kaiken sen, mitä haluat. Tai saatat hävitä ja menettää mahdollisuutesi kokonaan.

Kerroin työkaverilleni tätä tarinaa kertoessani, että minun suurin pelkoni ei ole kuolema. Minun suurin pelkoni on se, että kuolinvuoteellani kadun, etten tehnyt niitä asioita, joita olisin halunnut tehdä.

Olen äärettömän kiitollinen kaikista kokemuksista, joita olen päässyt elämäni aikana todistamaan. Kenellekään en toivo samanlaista tilannetta, kuin tämän tarinan naisella oli. Tällaiset kokemukset kuitenkin ovat saaneet minut heräämään siihen, että minä olen vielä tässä. Juuri nyt. Hyvinvoivana ja terveenä. Nuorena ja (vetreenä).

Tällaiset kokemukset herättävät huomaamaan, että sinulta voidaan viedä kaikki yhdessä sekunnissa. Joten elä tässä hetkessä. Unohda ne turhat asiat, jotka sinua stressaavat. Jos et voi vaikuttaa niihin nyt, niin älä anna niiden viedä sinun kallisarvoista aikaasi. Et tule koskaan saamaan sitä takaisin.

Anna anteeksi ihmisille, jotka ovat satuttaneet sinua. Anna anteeksi, mutta älä unohda. Anna heidän mennä, älä ikinä unohda omaa arvoasi. Sinä olet täällä syystä. Sinulla on merkitys. Jos joku ei huomaa sitä, hän ei kuulu elämääsi.

Rakasta itseäsi ja rakasta elämääsi. Syö hyvää ruokaa, tanssi, naura ja iloitse. Tee asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Näe itsessäsi ne upeat piirteet, joita sinussa on. Äläkä väitä minulle, ettei sinussa niitä olisi. Kyllä on. Meissä jokaisessa on upeutta. Löydä ne asiat, joista pidät itsessäsi ja suurenna niitä. Anna itsellesi rakkautta. Kerro, että olet ylpeä. Kukaan ulkopuolinen henkilö ei voi antaa sinulle rauhaa sisällesi, sinun täytyy löytää se itse.

Älä välitä siitä, mitä muut tekevät, keskity omaan elämääsi. Älä elä kateudessa, sillä mitä muilla on, sitä sinullakin voi olla. Sinulla on valta omassa elämässäsi. Jos et ole tyytyväinen elämääsi, muuta sitä. Voit päättää än yy tee nyt, että teet muutoksen elämässäsi. Piste. Sitten ala elää sen mukaisesti. Suunnittele miten toteutat muutoksen ja toteuta se.

Huomaa jokaisessa päivässä hyvää. Jokainen päivä ei voi olla hyvä päivä, mutta jokaisessa päivässä on AINA jotain hyvää. Ensimmäinen asia, josta kannattaa olla kiitollinen on se, että heräsit tähän uuteen päivään. Moni ei saa sitä mahdollisuutta, mutta sinä olet onnekas. Arvosta sitä.

Ja viimeiseksi: elä.

Elä niin, että et vain ole olemassa, vaan tunnet olevasi elossa.