Nyt puhutaan ASIASTA, eli ihmissuhteista.
Kuka oikeasti huomaisi, jos katoaisit huomenna? Vastaat ehkä heti jonkun nimen mielessäsi. Mutta oletko aivan varma?
Ehkäpä seuraajasi Instagramissa, kun he huomaavat, ettet ole postannut hetkeen mitään. Mutta entä jos et olekaan Instagramissa? Entä jos et olekaan somessa ollenkaan? Kuka silloin huomaisi katoamisesi?
Ne henkilöt, jotka oikeasti huomaisivat katoamisesi, ovat todennäköisesti lähimmät ihmiset elämässäsi. Tarkoittaako se sitä, että he automaattisesti ovat hyväksi sinulle? Ei.
Pohdi hetki lähipiiriäsi. Kun vietät aikaa läheistesi kanssa, jääkö sinulle hyvä fiilis loppupäiväksi? Vai viekö tapaaminen energiasi? Kun saavutat jotain hienoa elämässäsi, näetkö heidän silmistään aidon ilon puolestasi, vai pelkän teeskennellyn hymyn?
Tämä on aihe, josta voisin kirjoittaa kirjan. Miten ihmiset ympärillämme vaikuttavat meihin. Paljastan sinulle jo nyt kuitenkin yhden asian, joka muuttaa kaiken: Sinä et voi aina valita, keitä kohtaat. Mutta voit vaikuttaa siihen, kenelle annat pysyvän paikan elämässäsi.
”Mutta enhän minä voi olla itsekäs.”
Mitä itsekkyys oikeastaan edes on?
Itsekkyys on toistuva tapa asettaa omat edut etusijalle niin, että muiden tarpeet ja oikeudet jäävät kohtuuttomasti sivuun.
Onko omien etujen laittaminen etusijalle aina itsekkyyttä?
Pelkkä omien etujen asettaminen etusijalle ei määritä ihmistä itsekkääksi. Tärkeämpää on, kunnioittaako samalla myös muiden tarpeita ja oikeuksia.
Huomaatko jotain? Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ei kuulu siihen.
Sinulla on ystävä, jonka seurassa huomaat olevasi jatkuvasti enemmän se ihminen, jota et halua olla. Ystävä, joka ottaa enemmän kuin antaa.
Ei ole itsekästä ottaa etäisyyttä tuollaisesta suhteesta ja huolehtia omasta hyvinvoinnistasi. Et riistä häneltä mitään, vaan teet päätöksen siitä, millaisen paikan annat hänelle omassa elämässäsi. Päätät laittaa oman hyvinvointisi etusijalle, eikä se ole itsekästä.
”Pelkään jääväni yksin.”
Tiedätkö mitä sinun kannattaisi pelätä enemmän kuin yksin jäämistä? Sitä, että kuolinvuoteellasi kadut sitä, ettet elänyt enemmän itsellesi, vaan elit koko elämäsi muille.
Hoitajaurani aikana olen kuullut tämän saman tarinan lukemattomia kertoja. Joka kerta, kun näen ne kyyneleet, sydämeni särkyy.
Kyyneleet silmissään he sanovat: ”Minusta olisi ollut paljon enempään, mutta annoin muiden ihmisten määrittää elämäni.”
Silloin sen muuttaminen on jo liian myöhäistä.
Sinulla se ei ole. Voit tehdä NYT päätöksen ottaa ohjat omiin käsiisi. Poistaa rikkaruohot puutarhastasi ja alkaa kukoistamaan. Kaikki eivät ansaitse pääsyä puutarhaasi. Älä siis ihmettele, miksi mikään ei kasva, jos et koskaan kitke rikkaruohoja.
Ymmärrän kyllä pelon yksin jäämisestä. Moni meistä pelkää jopa omia ajatuksiaan ja sen myötä ei pysty olemaan yksin hiljaisuudessa. Se ei tarkoita sitä, että tarvitsisit ihmisiä ympärillesi poistamaan pahaa oloasi. Se tarkoittaa sitä, että sinun tulisi opetella kohtaamaan ne ajatuksesi. Kohtaamaan aidon itsesi ja ystävystymään sen kanssa. Sinä olet ainoa ihminen, joka kulkee rinnallasi syntymästä kuolemaan. Sinun ajatuksesi ovat ne, joita kuulet enemmän kuin kenenkään muun. Yksin oleminen ei tarkoita sitä, että olisit yksinäinen.
Sitä paitsi, ollaan nyt rehellisiä. Sinä olet upea ja ainutlaatuinen tyyppi. Tulet löytämään vuosien aikana vielä monia mahtavia tyyppejä elämääsi. Älä pidättele kiinni jostain vanhasta, jos se ei enää ole hyväksi sinulle.
Me kasvamme. Me kehitymme. Me muutumme. Se on luonnollista. Se on upeaa. Anna sen tapahtua. Joskus irti päästäminen ei tarkoita, että rakastaisit vähemmän. Se tarkoittaa, että annat myös itsellesi sen arvon, jonka olet aina antanut muille.
Elämäsi laatu määräytyy pitkälti sen mukaan, keiden annat olla lähimpänä itseäsi. Valitse siis ihmiset, joiden seurassa sinusta tulee enemmän se ihminen, joka haluat olla.