Istun yksin sänkyni laidalla. Huoneeni on peittynyt myöhäisillan varjoilla. Kuinka kauan olen jo istunut tässä? Kellosta minulla ei ole tietoa, mutta tähän istahdettuani ikkunastani tulvi sisään auringon saattelemaa valoa. Miksi istun tässä yksin? En tiedä mitä muutakaan tehdä. Minulla ei ole mielenkiintoa nousta ja poistua huoneestani. Minulla ei ole mielenkiintoa keskustella kenenkään kanssa. Tunnen olevani turvassa huoneessani. Tunnen olevani turvassa hiljaisuudessa.
Tänään on ollut huonompi päivä kuin eilen. Tänään olen ollut taas naurunalaisena. Tänään olen taas tuntenut itseni mitättömäksi. Tänään olen taas kotiini tullessani rynnännyt huoneeseeni, turvaan muiden katseilta. Miksi en ole riittävä? Onko kyse ylipainostani? Onko kyse erilaisesta tyylistäni? Onko kyse luonteestani? Mikä minussa on väärää?
Ei todellakaan yhtään mikään.
Yllä oleva kirjoitus on muisto nuoruudestani. Ajasta, jolloin asuin kotona ja kävin peruskoulua. Ajasta, jolloin olin kiusattu. Kyllä vain, minäkin olen käynyt sen läpi. Olen itkenyt, vihannut itseäni, vihannut elämääni, ollut kateellinen, kärsinyt ja vihannut. Miksi? Koska toiset ihmiset ovat saaneet minut tuntemaan oloni huonommaksi kuin mitä he ovat. Katsoneet minua nenän varttansa pitkin ja nauraneet minulle päin kasvojani. Olen taistellut syömisongelman kanssa. Olen nähnyt itseni roskana. Olen katkeroitunut. Olen vihannut itseäni. Olen ollut epävarma.
Tiedättekö kuitenkin mitä vielä pahempaa tästä on seurannut? Minusta tuli kiusaaja.
Kiusaajista monesti puhutaan, että he purkavat omaa pahaa oloaan ja epävarmuuttaan muita kohtaan. Tätä juuri minäkin tein. Aloin yläasteella laihtua ja muuttaa tyyliäni. Näin ollen ihmiset eivät enää saaneet oloani naurunalaiseksi. He eivät enää kiusanneet minua. Aloin saamaan enemmän kavereita kuin koskaan ennen. Aloin saamaan valtaa. Aloin saamaan kunnioitusta muilta koululaisilta. Aloin käyttää sitä hyväkseni. Kiusaajaksi tuleminen on asia, jonka muuttaisin jos pystyisin. Menneisyyttäsi et kuitenkaan pysty muuttamaan, mutta tärkeintä on mitä teet nyt sen suhteen. Olen pyytänyt jokaiselta ihmiseltä anteeksi, jota olen tuolloin kiusannut. Jokainen heistä on hyväksynyt anteeksipyyntöni ja olen siitä äärettömän kiitollinen.
Tiedättekö mitä oppeja olen saanut ollessani kiusattu ja kiusaaja? Olen oppinut sen, että ne ketkä puhuvat sinusta pahaa tai nauravat sinulle, ovat joko kateellisia sinulle tai voivat huonosti omassa elämässään. KOSKA KUKAAN, kuka on OIKEASTI tyytyväinen itseensä ja omaan elämäänsä ei jauha p#skaa muista ihmisistä. Miksi jauhaisi? Kun olet oikeasti tyytyväinen itseesi ja omaan elämääsi, et halua ajaa muita ihmisiä alas. Haluat kannustaa muita ihmisiä ylöspäin. Haluat muille ihmisille hyvää. Et ole kateellinen muille. Et ole katkera. Tiedät, että sinulla on elämässä mitä haluat ja tiedät miten kehittää elämääsi lisää. Olet keskittynyt itseesi, itsesi kehittämiseen. Elämääsi ja elämäsi kehittämiseen. Et halua olla negatiivisten tunteiden ympäröivänä, koska et halua sitä elämääsi. Haluat positiivisuutta. Kiusaaminen on negatiivisuutta. Kiusaaminen oikein velloo siinä negatiivisuuden kuplassa, joka imaisee sinutkin mukaansa, jos sallit sen. Jos kuitenkin haluat muuttaa elämäsi, muuttaa tulevaisuutesi ja muuttaa asenteesi; Älä salli sitä. Potkaise se negatiivisuuden kupla niin kauas itsestäsi kuin pystyt. Et tarvitse sitä. Se ei tuo mitään hyvää elämääsi.
Sitten ota puhelimesi ja lähetä jollekin tutullesi jokin ihana tsemppaava viesti. Tai ihan mikä vain, jokin joka huokuu positiivista ajattelua, kannustamista, tsemppaamista ja tukemista. Anna näiden fiilisten vallata sinut. Sanonta ”sinun antamasi pahuus tulee sinulle takaisin”, mutta niin tulee myös antamasi hyväkin. Sinun antamasi hyvä toisille tulee takaisin sinulle. Tavalla tai toiselle. Usko tai älä. Minä uskon, koska olen nähnyt sen tapahtuvan minulle.
Oletko kiusattu, ollut ennen tai sinua kiusataan tällä hetkellä? Muista, sinun kiusaajillasi on oikeasti pahempi olla kuin sinulla. Älä anna heille voimaa ja valtuuksia vaikuttaa sinun elämääsi. SINUN elämääsi. Ei heidän, vaan sinun. SINUN elämäsi, SINUN päätökset. Puhu kiusaamisestasi jollekin, älä pidättele tunteitasi sisälläsi. Kokemuksen puolesta voin kertoa, että puhuminen asioista tulee olemaan puhdistavaa.
Sinä et ole viallinen. Sinä olet juuri sellainen kuin sinä haluat olla ja se riittää. Se on aina riittänyt. Et elä miellyttääksesi muita, vai mitä? Et, koska jos elät miellyttääksesi muita, elät elämäsi muiden ehdoilla. Et halua tehdä sitä, vai mitä? Eikö olisikin järkyttävä ajatus, että joku toinen ihminen, samanarvoinen kuin sinä, tulisi sanomaan sinulle millainen voit olla ja millainen et? Päättäisi mitä saat puhua ja mitä et? Mitä voit pukea ja mitä et? Ketä voit rakastaa ja ketä et? EI H*LVETISSÄ. Tämä on SINUN elämäsi. Kenelläkään muulla ei ole valtaa päättää, miten sinä elät elämäsi. Millaisena sinä elät elämäsi.
Joten eiköhän vain hymyillä kiusaajille ja anneta vaikka säälipusu poskille. Sen jälkeen lähdetään rokkaamaan elämäämme juuri sellaisina kuin olemme.