Tervetuloa lauantain ihastuttavaan aiheeseen, eli KUOLEMAAN!

Kyllä, tänään puhutaan kuolemasta. Aiheesta, joka yhdistää meitä jokaista. Tänään tavoitteenani on saada sinut hetkeksi pysähtymään ja ajattelemaan elämääsi.

Tiedäthän sanonnan ”elämme vain kerran” ?
Minusta se pitäisi kääntää päälaelleen: ”Kuolemme vain kerran, elämme joka päivä”.

Tiedätkö, sinua ei ole luotu tänne himmentämään itseäsi. Ei mukautumaan massaan tai muuttumaan sellaiseksi, kuin muut haluavat sinun olevan. Olemme yksilöitä, kenelläkään meistä ei ole samanlaista sormenjälkeä. Sinut on luotu omana ainutlaatuisena itsenäsi, jotta maailma pääsee nauttimaan juuri siitä, kuka sinä olet. Jotta sinä pääset nauttimaan maailmasta juuri sellaisena, kuin sinä sen näet.

”Elä jokainen päivä niin kuin se olisi viimeisesi”. Aika kliseinen sanonta, eikö? Mutta onko se edes mahdollista?

Tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Hyvin helposti me uppoudumme arkeemme, toistamme samat rutiinit, elämme turvallisesti samassa ympäristössä ja vedämme rajat omalle mielikuvituksellemme. Miksi? Koska aivomme rekisteröivät sen turvalliseksi. Koska meidät on opetettu elämään yhteiskunnan luomien sääntöjen mukaisesti. Koska mitä muut ajattelevat. Koska kuka minä luulen olevani.

”Ei.”

”Ei?”

Ei. Minun mielestäni on mahdotonta elää jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi. Jos eläisin jokainen päivä kuin se olisi viimeiseni, en olisi tässä kirjoittamassa tätä. Olisin Montanassa ratsastamassa hevosella auringonlaskuun. Olisin todennäköisesti vararikossa, koska olisin käyttänyt rahani matkusteluun, elämyksiin ja vanhempiini, työttömänä totta kai.

Mutta tiedätkö, mikä on mahdollista?

Elää jokainen päivä kiitollisuudessa. Kiitollisena siitä, että olet nyt täällä. Tässä hetkessä. Tällä suurella maapallolla, hengissä.

Ja vaikka tämä päivä olisi viimeisesi, se ei päättyisi suruun. Se päättyisi kiitollisuuteen.

”Mutta Janna minun on vaikea löytää aihetta kiitollisuuteen”.

Mikä sinut sai heräämään aamulla? Tykyttävä sydämesi.
Mistä sinä heräsit? Kodistasi. Katto pään päälläsi. Pehmeästä sängystäsi.
Heräsitkö herätyskelloon? Sinulla on mahdollisuus tehdä töitä.
Puhuitko kavereillesi? Vanhemmillesi? Sinä et ole yksin.
Ulkona satoi vettä? Voit astua ulos ja tuntea sateen ihollasi.

Se, mikä on yhdelle tavallista arkea, voi toiselle olla asia, josta hän vain haaveilee.

On niin monta asiaa, joista olla kiitollinen. Monesti huomaamme ne vasta, kun ne riistetään meiltä pois. Joten pyydän, pysähdy muistuttamaan itseäsi siitä, miten upeaa elämää tällä hetkellä elät. Huomaa kiitollisuuden aiheet, olivatpa ne pieniä tai suuria. Mitä enemmän alat huomata niitä, sitä enemmän näet niitä ympärilläsi. Ja uskalla unelmoida niistä asioista, joita haluat elämääsi. Auringonlasku Montanassa? Baby I’m coming!

Unelmasi eivät koskaan tule tyhjästä. Niillä on jokin merkitys. Usko siihen. Luota siihen. Ja mene rohkeasti niitä kohti. Sinä pystyt siihen, ja jokainen päivä sinulla on mahdollisuus ottaa askel kohti unelmiasi.

”Mutta Janna minua pelottaa mitä muut ajattelevat”.

Hei, minä ymmärrän. Vuosia minäkin ajattelin samoin. Mutta tiedätkö mikä on pelottavampaa kuin miettiä, mitä muut sinusta ajattelevat?

Se, että kuolinvuoteellasi tajuat, että elit valheessa. Elit sen mukaan, mitä muut halusivat sinun olevan.

Mutta miten kukaan muu voisi sanoa sinulle, miten sinun tulisi elää sinun oma elämäsi? Jos et halua naimisiin, älä mene. Jos haluat leikata polkkatukan, leikkaa. Jos haluat olla poptähti, mene sitä kohti. Kokeile edes. Mitä sitten vaikka ”epäonnistuisit”? Sitähän tämä elämä on, kokoaikaista oppimista. Jos et koskaan kokeile sitä, et koskaan voi myöskään saavuttaa sitä.

Emmekä me koskaan voi miellyttää kaikkia. Se, että Tellervo ajattelee kaikkien naisten näyttävän paremmalta blondeina, ei tee siitä totuutta. Se on Tellervon näkemys, ei sinun.

Sinun ei tarvitse mukautua jokaisen mielipiteeseen. Jos yrität tehdä sen, hukkaat aidon itsesi etkä siltikään onnistu miellyttämään jokaista. Joten miksi et olisi juuri se, kuka olet? Mitä väliä sillä on, jos joku ei tykkää sinusta? Se ei tee sinusta yhtään vähemmän arvokasta.

Olemalla oma itsesi tuot tähän maailmaan aitoutta, jota se kaipaa. Tuot rohkeutta. Ainutlaatuisuutta. Et tiedäkkään, kuinka montaa ihmistä inspiroit vain olemalla aito oma itsesi.

”Mutta Janna entä jos en oikein tiedä kuka olen”

Elämän kauneus. Mahdollisuus luoda itsensä uudelleen ja uudelleen. Kehittyä, kasvaa ja oppia.

Sinä olet se ääni päässäsi, joka on kulkenut kanssasi jokaisen sekunnin tähän asti. Se, joka puhuu sinulle, kun koko muu maailma hiljenee. Se ääni, jonka kuulet silloinkin, kun et puhu ääneen. Se olet sinä.

Sinä olet myös se, mitä puhut itsellesi. ”Minä olen kaunis. Minä olen hauska. Minä olen…” Joten ole tarkka siitä, miten puhut itsellesi. Se, mitä toistat itsellesi, muovaa sitä, kuka olet.

Istu hetkeksi hiljaisuudessa omien ajatustesi kanssa. Kuuntele mitä ne sinulle sanovat. Kirjoita ajatuksiasi ylös. Tutustu näin itseesi enemmän ja enemmän. Pohdi kuka olet ja kuka haluat olla. Ole rehellinen ja avoin. Mitä paremmin opit kuulemaan itseäsi, sitä paremmin opit tuntemaan itsesi.

Sinun elämäsi tapahtuu nyt. Mitäs sanot, jos luotaisiin omasta elämästämme sellainen, jossa emme vain eläneet, vaan olimme oikeasti elossa?

Syntyminen ja kuoleminen maalaavat raamit elämällesi, mutta niiden sisällä sinä voit maalata oman taideteoksesi.

Jokaisella siveltimenvedolla on merkitys. Yksikään niistä ei yksin määritä taideteostasi, mutta jokainen niistä rakentaa sitä.

Joten ehkä kyse ei olekaan siitä, että eläisimme jokaisen päivän kuin se olisi viimeinen. Ehkä kyse on siitä, että eläisimme jokaisen päivän.